NIINA REVON VYÖRY ON HURJA ROMAANI VALHEISTA JA MIELENTERVEYDEN RAJOISTA

Niina Repo: Vyöry 

Siltala, 2018

Kirjan takakansi

 

”Tässä kertomuksessa on veritahra, valheita, toteutuneita haaveita, hulluutta, unelmien talo, mahdoton takkaprojekti, tuhoisia vyöryjä – ja mahdollisesti rikos, ehkä useampikin.”

 

 

Sylvialla on mainio perhe, uusi koti ja kiinnostava työpaikka. Mutta sitten asiat alkavat mennä pieleen. Yksi kivi voi aiheuttaa vyöryn, yksi viilto hyvän arjen kudelmaan voi purskauttaa esiin pimeässä vaanivat pohjavirrat.

 

Naapurissa asuva mies huutaa ja kiroilee päivästä toiseen. Onko hän vaarallinen? Mitä hänelle on tapahtunut? Kuin tyhjästä remonttiavuksi ilmestynyt Takkamestari ei suostu katoamaan, vaan keksii itselleen yhä lisää tekemistä ja liikkuu talossa kuin kotonaan. Karla, perheessä asuva vaihto-oppilas, kertoo mielellään menneisyydestään – mutta tarina muuttuu joka kerta. Entä mikä on totuus Emman tarinasta, tytön, joka poistettiin kaikista sukunsa valokuvista? Missä kulkee normaaliuden ja sairauden raja? Mistä ilmestyy veritahra vastapäisen talon eteen? Ja kuka ajelee valkoisella pakettiautolla pitkin kaupunkia ja pelottelee lapsia?

 

Niina Revon Vyöry on hurja, hyytävä ja koskettava kertomus siitä, mitä tapahtuu kun toteutuneet unelmat nyrjähtävät sijoiltaan ja todellisuus on yhtäkkiä erilainen kuin eilen.

Kirja-arvio: 

Niina Revon romaanissa nainen on aivan hemmetin vihainen – ja se on virkistävää

Niina Revon seitsemäs aikuisille suunnattu romaani on mielensisäinen trilleri.

Niina Repo palaa uutuudessaan edellisen Kompleksi-romaaninsa tunnelmaan. 

Tuore romaani Vyöry on sukua Revon edelliselle kirjalle, vuonna 2016 ilmestyneelle Kompleksille. Myös se oli identiteeteillä ja dekkarimaisilla tyylikeinoilla leikittelevä katoamistarina. Nyt asetelma on vielä hallitsevampi: ihmismieli voidaan hetkessä vääntää aivan eri asentoon.

TUNNELMA ON hieman sama kuin Pasi Ilmari Jääskeläisen psykologisessa uuskummassa, jota on kutsuttu myös moderniksi maagiseksi realismiksi. Lähdetään siis liikkeelle aivan normaalista arkitodellisuudesta, ja päädytään, no, johonkin aivan muuhun.

Sivu sivulta käy selvemmäksi, että Sylviaan ei kertojana voi luottaa. Juuri tämä epäluotettava ja pimeitä puolia täynnä oleva päähahmo on teoksen vahvuus. Sylvia on kiehtovan poikkeava naispäähenkilö kotimaisella kirjallisuuskentällä, sillä hän on sanalla sanoen hemmetin vihainen. Hän lähettää kitkeriä sähköposteja takkaliikkeeseen, huutaa puhelimessa psykiatrille ja rikkoo välit lopulta lähes kaikkiin ihmisiin ympärillään.

Se on virkistävää.”

 

– Venla Rossi, Helsingin Sanomat, 7.11.2018 –

Kirja-arvio: 

”Niina Revon Vyöryssä elämä etenee hysteerisesti vyörymällä kuin hurmaavan päähenkilön ajatukset

Kirja-arvio: Niina Revon romaania Vyöry lukee ilokseen sen omaleimaisen päähenkilön takia, mutta teoksen merkitys aukeaa lopulta kertomatta jätetystä.

Niina Revon seitsemännen aikuisille suunnatun kaunokirjallisen teoksen päähenkilö on kuin neuroottisten äitien ja epäluotettavien kertojien arkkityyppi.

Onpa virkistävää lukea romaani, jonka minäkertojalla on persoonallinen ääni. Arkistonhoitaja Sylvia on hurmaava, hyväntahtoinen, hersyvä ja hysteerinen, hän on säheltävä, säntäilevä ja ennen kaikkea vyöryvä.

/ Repo aloittaa ja päättää hersyvän romaaninsa dramaattisesti, ja Revon erityistaito on juuri tämä liikkuminen tunnelmasta toiseen. Vyörymällä etenevä teos on jäljen jättävä kokonaisuus, jonka syvät merkitykset aukeavat lopulta kertomatta jätetystä. Ilottelevan alla on raskaita taakkoja.”

 

Marjaana Tunturi Aamulehti –

Vyöry, Siltala 2018