Varjo – romaani aikuisille

Esikoista seurasi kahden vuoden päästä toinen kirja, Varjo (1995). Varjo kertoo Ruutista, hänen lapsistaan ja heidän sukulaisistaan, elämän tarkoituksen kadottaneista ja sen etsijöistä. He joutuvat osallisiksi salaperäiseen ja hallitsemattomaan tapahtumasarjaan, joka saa heidät tekemään poikkeuksellisia tekoja.

Varjon takakansiteksti:

“Räsäsen ja Vainikan suvuissa on kuolema usein korjannut satonsa varhain. Lapsia on kuollut kummallisilla tavoilla, moni sukupuun oksa on katkennut ennen lehtiin puhkeamistaan.

Eikä onni suosi Ruut Vainikan ja Reinar Räsäsen perhettäkään. Reinar muuttaa taivaaseen ja lapsista Juhanaa ahdistelevat oudot onnettomuudet ja Leaa vaivaa omituinen oireyhtymä nimeltä kyyhäräkleroosi.

Kohtalon kolhuihin on suvuissa totuttauduttu kahdella eri tavalla. Naisista on tullut uskovaisia, Kristuksen morsiamia, jotka uskovat että kaikella on tarkoituksensa, näytti maailma miten julmalta ja sattumanvaraiselta hyvänsä.

Mutta lääkäreiksi lukeneet miehet ovat aina uskoneet vain tieteeseen. Jos Jumalaa ei ole, niin kuka vaan voi ryhtyä jumalaksi, kunhan vain tietää miten…

Sukuromaaneja on Suomessa kirjoitettu paljon, tieteisromaaneja vähän. Vielä harvempi on yhdistellyt lajityyppejä, ainakaan yhtä kiehtovasti kuin Niina Repo romaanissa, joka pistää pään pyörälle ja mielen vilisemään. “

“Niina Revon Varjo on takakannen mukaan sekä sukuromaani että tieteisromaani. Ja onhan se, tavallaan […] Mutta kirjailija tuntuu pistävän halvalla kumpaakin luokitusta […] Jos pidätte huumorista ja mustasta huumorista erityisesti, hemmotelkaa itseänne lukemalla Varjo. Viis siitä onko se tieteiskirja vai ei.” (Portti, 1995)

“Jos Varjo olisi ilmestynyt muutama vuosikymmen sitten ja sen olisi kirjoittanut joku keski-ikäinen kirjailija, se olisi saatettu täysin vaieta. Mutta nyt, kun moderni nuori nainen on koonnut perin käytetyistä ja vanhanaikaisista sekä osin myös klassisen tieteisromaanin aineksia ällistyttävän sekoituksen kirjaksi, ei voi kuin hämmästellä ja kiinnostua. […] Jo teoksen alun henkilötaulukot osoittavat, että kyseessä on sukuromaani. Mutta yhtä hyvin voisi puhua jännityskirjasta tai seikkailuromaanista.” (Iisalmen sanomat 3.2.1996)

“Repo on peloton ja persoonallinen.
Hän rakentaa mustalla huumorilla silatun suku- ja tieteisromaanin.” (Aamulehti 16.12.1995)

“Varjo on niukahkojen lukujen kirjavoittama sukuromaani. /Humanoidien, kloonauksen ja muun tieteisromaaniaineksen osuus rakentaa Varjosta omalaatuisen. (Turun Sanomat 19.10.1995)

Varjo tuntuu sijoittuvan historiallisesti ns. groteskin kirjallisuuden perinteeseen. Groteskilla on tarkoitettu 1700-luvulta alkaen jotakin naurettavaa, outoa, yletöntä, luonnotonta tai epänormaalia, joka eroaa haluttavista harmonian, tasapainon ja suhteellisuuden piirteistä. Groteskin osa-alueista Varjo tuo mieleen karikatyyrin, mustan komedian ja makaaberin (kuolemantanssiaiheen) lajityylin. Groteskin perinne on läheinen ns. goottilaisen romaanin perinteelle. Varjo vaikuttaakin ammentavan pikemmin angloamerikkalaisen kirjallisuuden (Margaret Atwoodin goottikokeilut ja John Irwingin groteski nauru) esikuvista kuin kotimaisista.” (Hämeen Sanomat 19.11.1995.)

Varjon vuonna 1995 Tampereen yliopiston kirjallisuuden lukijoilta saaman Koskenkorva -palkinnon hyväntuuliset perustelut:

“Teos kasvaa hersyvästä sukuromaanista hulppeaksi sukupuoliromaaniksi. “Varjon” antama ylivalotteinen polaroidkuva ihmiskunnasta on historiamme aamuyön tunneilta: meitä ympäröi seksiä, valheita ja tieteisfantasiaa, mutta kiedomme itsemme sukupolvien ketjuun ja kieltäydymme liikahtamasta kohti tulevaisuutta. Sukuromaanin sijaan voisikin puhua lajiromaanista, jossa tytön biologinen muisti on minihameen mittainen, ja pojan mielikuvitus availee vain isän sulkemia ovia. […] ”Varjon” rinnalla kirjailijat, kuten Kurt Peltonen tai Juhani Vonnegut, ovat poliittisesti korrekteja ihmissuhdeoppaita; muiden yllättävien piirteiden lisäksi “Varjo” on luultavasti ensimmäinen elämää rehottava komedia mitä AIDSista on kirjoitettu, ainakaan Suomessa.” (Tampereella 15.12. 1995. Koskenkorvapalkintoraadin psta Markku G. Soikkeli)

Varjon ansiosta sain myös nuorille turkulaisille taiteilijoille tarkoitetun Aboa-palkinnon.