Jalostamo

Niina Repo ja Seita Parkkola

WSOY, 2004

Jalostamo – nuortenromaani

Kirjan takakansi

”Ennen kuin tarina on lopussa, yksi meistä on kuollut.”

LAISKUUS – Norja on taipuisa ja aina samaa mieltä kuin ne joilla on vahva tahto.
KATEUS – Wilma päättää muiden puolesta ja tietää, että ihan jokainen on mahdollinen varas ja selkäänpuukottaja.
AHNEUS – Kioto etsii kiihkeästi ekstaasia ja näkee asioita, joita ei ole.
HIMO – Nukella on monta sukupuolta ja satoja tarinoita, joista jokaisella hän tienaa rahaa suureen unelmaansa.
MÄSSÄILY – Sampsa ahmii ja puolustaa läskejään.
VIHA – Tero taistelee mieluummin barrikadeilla kuin katsoo sivusta kohtuuttomuutta.
YLPEYS – Kusti ja Mikael pestautuvat mielijohteesta laivaan ja huomaavat pian olevansa vankeja.

 

Seitsemästä ongelmanuoresta on tarkoitus jalostaa kunnon kansalaisia. Projektinvetäjällä on salaisuus. Nuoret muilutetaan rahtilaivaan ja alkaa seikkailu, joka muuttaa kaiken. […]

 

Kirja-arvio: 

“Susitosi, Ruttolinna ja Jalostamo ovat Niina Revon ja Seita Parkkolan kaksistaan kirjoittamia kirjoja. Ruttolinna ja Jalostamo ovat itsenäisiä jatko-osia Susitodelle, mutta silti tykkään luokitella ne “samaan sarjaan”. Näissä kirjoissa minua viehättää suuresti Niinan ja Seitan tyyli kirjoittaa, se on uniikki. Omaperäiseen juoneen ja hahmoihin yhdistettynä se saa kirjan lukemisen aikana käsittämättömän riippuvuuden tunteen (“En mä voi lähteä mihinkään, vielä 50 sivua!”) ja lukemisen jälkeen on pakko vain istua hetken paikallaan, kun on suoraan sanoen niin sokaistunut olo. Upeaa, upea, upeaa tekstiä. Erilaisia nuortenkirjoja.”

– Otus – Heinäkuu 07, 2007, 15:18:42 –

Kirja-arvio: 

”Hei Seita ja Niina!
Lähetän tämän viestin teille molemmille. Haluaisin kiittää maailman parhaimmasta kirjasta, Jalostamosta. Törmäsin kirjaan ensimmäisen kerran viime viikolla netissä, kun eräillä sivuilla joku kehui kirjaa ja kertoi siitä vähäsen.

Kävin kirjastossa sitten lainaamassa sen. En varmaan koskaan ole lukenut yhtä pitkää kirjaa, enkä todellakaan niin nopeasti kuin tämän: kirja tuli luettua kolmessa päivässä.”

 

WSOY, 2004