NIINA REVON UUNITUORE ROMAANI VYÖRY ON HURJA KIRJA VALHEISTA JA MIELENTERVEYDEN RAJOISTA

Aamulehti https://www.aamulehti.fi/a/201236788?c=1538389752301

Kulttuuri Kirjat

Niina Revon Vyöryssä elämä etenee hysteerisesti vyörymällä kuin hurmaavan päähenkilön ajatukset

Kirja-arvio: Niina Revon romaania Vyöry lukee ilokseen sen omaleimaisen päähenkilön takia, mutta teoksen merkitys aukeaa lopulta kertomatta jätetystä.

Niina Revon seitsemännen aikuisille suunnatun kaunokirjallisen teoksen päähenkilö on kuin neuroottisten äitien ja epäluotettavien kertojien arkkityyppi.

Marjaana Tunturi

Onpa virkistävää lukea romaani, jonka minäkertojalla on persoonallinen ääni. Arkistonhoitaja Sylvia on hurmaava, hyväntahtoinen, hersyvä ja hysteerinen, hän on säheltävä, säntäilevä ja ennen kaikkea vyöryvä.

Sylvia haluaa kertoa tarinansa, koska ei ole enää varma, voiko luottaa aistihavaintoihinsa. Lensikö hänen ohitseen lintu verinen sormi suussaan vai roikkuiko nokassa vain ketsuppiin kastettu nakki?

Niina Revon toinen romaani Varjo on säilynyt mielessäni, vaikka teoksen julkaisusta on aikaa yli 20 vuotta. Taitava kertojanäänien luoja ja juonenkuljettaja osoittaa viimeistään romaanillaan Vyöry kuuluvansa suomalaisen proosan ykkösnimiin.

Hysteria ja arki rinnakkain

Repo on rakentanut Sylvian lempeän ja hysteerisen äänen rinnalle oivaltavasti arkisen maailman. Perheen takkaa kasataan kiireettä kuin Antti Hyryn Uunissa uunia, ja takanrakentajan värjyvä, runosilmäinen hahmo henkäilee Sylvian neuroottisuuden vastaparina.

Arkea ovat myös tyttäret, sudenkorentona liitelevä iloinen Minni ja vaihto-oppilaaksi lähtenyt tyyni Rebecca, sekä vaihdokkaaksi tullut chileläinen murheenkryyni Karla. Ja sitten on vielä naapurin huutava hullu.

”En ole keksinyt hullua, joka huutaa naapurissa. … Ei ole minun syyni, että poliisit ovat niin hitaita. Siitä kun heidät kutsuu, voi mennä tunteja ennen kuin he tulevat. Ja sitten he käyvät juuri kun olet kyllästynyt ikkunasta ulos tuijottamiseen … Tänään on ehkä käynyt niin. Poliisit ovat tulleet ja menneet kun söin kalakeittoa, hain Minnin koulusta, puhuin puhelimessa lääkärin kanssa.”

Kaikki Sylvian unelmat ovat toteutuneet – ja sitten kaikki unelmat kaatuvat. Stressi ja väsymys saavat menneisyyden murheet tihkumaan iloisen Sylvian tietoisuuteen.

Minäkerronnan rinnalla kulkee heittellejätetyn Tikku-tytön tarina. Sen merkitys on ilmeinen, samoin Sylvian arkiston kätköistä löytyneistä kuvista uuttama Emman tarina. Sen sijaan sinänsä hauskan ja pisteliään kylähulluutta pohdiskelevan idean, Vaihdetaan hulluja -sivuston, osuutta karsimalla olisi ehkä voinut häivyttää romaaniin aavistuksenomaisesti puskevaa liiallista pirstaleisuutta.

Ilottelevan alla on taakkoja

Repo aloittaa ja päättää hersyvän romaaninsa dramaattisesti, ja Revon erityistaito on juuri tämä liikkuminen tunnelmasta toiseen. Vyörymällä etenevä teos on jäljen jättävä kokonaisuus, jonka syvät merkitykset aukeavat lopulta kertomatta jätetystä. Ilottelevan alla on raskaita taakkoja.

Voidakseen nauttia Revon taitavasta juonenkuljetuksesta, on lukijan oltava tarkkaavainen ja maltettava vilkaista lukujen otsikot, jotka kertovat ollaanko päivissä erään veritahran jälkeen vai viikoissa ennen sitä.

Hajamielisen lukemisen synnyttämiä aikaharhaumia ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Vaikka Repo on luonut hallitun kokonaisuuden, jossa muoto ja sisältö kiistatta tukevat toisiaan, on pelkkä Sylvian äänen kuunteleminen palkitsevaa.

Kirjat

Niina Repo: Vyöry ★★★★

241 sivua. Siltala, 2018.

Pisara -ohjelmassa vierailu 20.10. Yle 1:

Viha on mietityttänyt minua viime kuukausina paljon. Se on mietityttänyt yhteiskunnassa, muissa ihmisissä ja ennenkaikkea itsessä. Onko mahdollista antaa anteeksi, jos ei, miksei? Onko mahdollista sopia asiat ennen kuin aurinko laskee vihan ylle? Voiko viha olla hyvästä? Pääsin pohtimaan tätä ristiriitaista lempiaihettani Pisara -ohjelmaan, joka esitetään huomenna ja sujahtaa sitten Yle Areenaan. Myös VYÖRY mainitaan. Miksikö? No se selviää kuuntelemalla.
Pisara. Esitys Yle TV1 la 20.10.2018 klo 15:05, tämän jälkeen Yle Areenassa. Mikä taltuttaisi vihan? Kirjailija Niina Repo (Ef: 4:26-27).

Vyöry, romaani valheista ja mielenterveyden rajoista:

”Tässä kertomuksessa on veritahra, valheita, toteutuneita haaveita, hulluutta, unelmien talo, mahdoton takkaprojekti, tuhoisia vyöryjä – ja mahdollisesti rikos, ehkä useampikin.”

Niina Revon seitsemäs romaani Vyöry (Siltala) on julkaistu. Jännitteinen romaani näyttää, millaista on elää valheiden keskellä ja  kutsuu pohtimaan mielenterveyden rajoja. Miten perheen elämään vaikuttaa naapurissa huutava psykoosipotilas? Mikä saa ihmiset vaalimaan salaisuuksia läpi vuosien, jopa vuosikymmenten? Sanoissa on voimaa – mutta onko kerrottu totta?

Sylvialla on mainio perhe, uusi koti ja kiinnostava työpaikka. Mutta sitten asiat alkavat mennä pieleen… Yksi kivi voi aiheuttaa vyöryn, yksi viilto arjen kudelmaan voi purskauttaa esiin pimeässä vaanivat pohjavirrat.
Vyöry on hyytävä ja koskettava kertomus siitä, mitä tapahtuu kun toteutuneet unelmat nyrjähtävät sijoiltaan, ja tämän päivän todellisuus on yhtäkkiä jotakin aivan muuta kuin eilen.

“Sinä aamuna, kun tiellä vastapäisen talon edessä on veritahra ja tiilenmurikka sen keskellä, juoksen ylös alas kodin portaita, etsin kuopustani Minniä, huudan tytön nimeä, löydän hänet alimmasta kerroksesta ja kaappaan halaukseen, joka kestää ja kestää ja josta Minni lopulta luikertaa hämmentyneenä irti. Sulkeudun pyykkihuoneeseen ettei Minni kuulisi, painan puhelimesta valmiiksi ohjelmoidun numeron, vedän henkeä ja alan puhua ja puhun ja puhun, enkä oikeastaan kuule kuin oman hätäni, en esimerkiksi sitä, mitä hätäkeskuksen mies kysyy tai kysyykö hän ylipäätään mitään.” (Vyöry)

Niina Repo on julkaissut seitsemän romaania ja joukon muita teoksia. Hän toimii monissa kirjallisen kentän tehtävissä, muun muassa luovan kirjoittamisen opettajana Turun yliopistossa ja Pentinkulman päivien toiminnanjohtajana. Hänellä on kaksi intohimoa – kirjat ja elämä.

Vyöryn arvostelukappaleet ja juttupyynnöt Reetta Ravi: reetta@siltalapublishing.fi / 0400328300

 

 

 

 

 

 

 

 

Romaani on julkaistu Siltalalta vuonna 2016. Kompleksi on saanut hyvät arviot ja loistavaa lukijapalautetta! Ole hyvä, klikkaa ja lue arvioita ja poimintoja tästä!

2.2. Lue tästä Turun Sanomien erinomainen kirja-arvio Kompleksista!

“Teos on monella tapaa todellisuuden rajoja koetteleva ajankuva, samalla kovin näköinen ja voimakkaasti vääntynyt. Se on taitava tulkinta paradoksaalisesta nykymenosta”.

“Kompleksi on hauska kirja, jossa leikitellään kautta linjan toisella mahdollisuudella ja minä-kertojan epäluotettavuudella./ Niina Repo käy rohkeasti piiloleikkiä omalla persoonallaan, mikä lisää juoneen mukavasti kerroksellisuutta ja vääntöä.” Mari Viertola

2.2. Tässä tarjolla Helsingin Sanomien kurkistus Kompleksin kansien väliin:

“Kafka saa vastapainoksi karnevaalit, ja kas: selviytyminen on mahdollista”

Torstai 28.1.2016 Aamun kirja YLE 1: Niina Repo & Kompleksi. Nadja Novak ja Seppo Puttonen jututtaa.

Kompleksi & Niina Aamun kirjassa (Yle)

Kompleksin kuvausta:

“…kannattaa ehkä sittenkin varoa. On nimittäin niin, että Niina, kultainen kunnon Niina, ei ole ollut aivan oma itsensä viime aikoina.”
Töissä ja kotona parhaansa tekevä Niina saa hyvyydestä tarpeekseen ja päättää opetella sanomaan pienen tärkeän sanan: ei. Mutta ennen kuin sana löytyy, ehtii tapahtua kaikenlaista. Sekä työpaikalla että kotona jylläävät yt-neuvottelut, mies katoaa, petettyjen ja pettäjien roolit vaihtuvat, kuulusteluhuoneessa esitetään hankalia kysymyksiä ja todellisuus kirskahtelee ikävänlaisesti raiteiltaan.
Kompleksi on kylmäävän hauska ja villi romaani, joka muodostaa ovelan kaleidoskoopin – kirjan sivuja kääntämällä kuvio heilahtaa kerta toisensa jälkeen uuteen asentoon. Mikä kuvioista on todellinen?
Sen selvittäminen on lukijan herkullinen tehtävä.

Lue lisää tästä: Siltala

“Olisi virkistävää, jos edes joskus, edes kerran, joku pyytäisi olemaan paha. Ole niin paha. Ja vielä pahempi. Ole kaikkein pahin. Ja minä olisin. Voi kuinka mielelläni olisin juuri sitä.” Kompleksi.

“Iskevätkö ne aina yllättäen? Vyöryvät kodin kynnyksen yli, yhden tai kahden perheen kokoiset tsunamit, riuhtaisevat sijoiltaan äidin, isän, lapset ja lemmikit, hukuttavat luottamuksen ja yrittävät hukuttaa sen, mitä rakkaudeksi kutsuttiin.” Kompleksi.